Kesäkuu tuntui olevan niin minulle kuin Milollekin hieman haastava. Koulun loputtua oli hieman sellainen olo, että nyt on takki tyhjä ja kaikki mehut rutistettu ulos. Vasta nyt elokuun aikana on alkanut tuntua siltä, että pikkuhiljaa voi katsella lisäkoulutuksia, kaivella kirjoja kaapeista ja jatkaa töitä sen eteen, että olisin ammatissani niin hyvä kuin se on mahdollista.
Kesäkuussa sattui myös meille uusi asia, melko peloittava sellainen. Eräs Milolla käytössä ollut lääke aiheutti hänelle jokinlaisen psykoosin, joka näkyi epäjohdonmukaisena tunteiden nopeana vaihteluna, aggressiivisuutena ja nukkumisen loppumisena lähes kokonaan. Jätettiin lääke pois joka osittain korjasi tilannetta, jonka jälkeen neurologin kanssa tehtiin uusi toiminta suunnitelma ja saatiin tilanne korjattua. Melko raskas viikko tuo kuitenkin oli.
Päästiin kaikesta huolimatta koko pieni perhe yhdessä tekemään viikon kesälomareissu saaristomerellä. Arvaatte varmaan, että edellä mainitsemani episodin jälkeen lähtö hieman jännitti. Ajattelinkin hieman kirjoitella mutta pääasiass laitella kuvia reissusta. Kuuluisa sanonta kun sanoo, että sanat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tuo reissu kaiken kaikkiaan sujui hyvin. Alla siitä millaista on reissata veneellä saaristomerellä, kun mukana oli pyörätuoli ja erityisen herkkä pieni ihminen.
Meidän reissu ajoittui heinäkuuhun. Koirat pääsivät parhaaseen mahdolliseen hoitoon isovanhempieni luokse. Olimme siis vuokranneet reiluksi viikoksi purjeveneen. Vene oli 12,5m pitkä ja 4m leveä Bavaria38. Milolla oli oma makuuhytti, meillä oma ja tavaroilla kolmas. Meillä ei ollut varsinaista reittisuunnitelmaa vaan ajatuksena oli katsoa mihin olisi tuulien puolesta helppo mennä. Lähtöpaikkana oli Raisio, josta suunnattiin seuraaviin kohteisiin: Parainen-Kasnäs-Jurmo-Kökar-Korppoo(Verkan)-Nauvo-Turku-Raisio.
Saaristossa oli useimmissa paikoissa yllätyksekseni suht helppo kulkea pyörätuolilla. Kuljettiin joko teitä tai sileiksi hioutuneita kallioita pitkin. Ensimmäisten päivien aikana Milo tutustui veneeseen ja vene-elämään. Siinä vaiheessa vielä moni asia jännitti ja aiheutti siksi harmistumista. Ulkosalla myös tuuli häiritsi alkuun liikaa, mutta tuulen hieman rauhoittuessa siihenkin tottui ja lopulta Milokin rohkaistui ja nautti veneessä kiipeilemisestä ja saariston tuoksuista. Nukuttiin jopa pääasiassa öiseen aikaan, mikä tietty oli yksi loman parhaista puolista. Mukana oli hirmuisesti tavaraa. Viikko reissussa tiesi kuitenkin vaatteita, viihdykettä, ruokaa jne. Pelkästään erikoisuuksia, joita tavallisesti neljävuotiaan kanssa reissatessa ei välttämättä tarvitsisi olla mukana oli pyörätuoli, ortoosit, kahdet eri kuulosuojaimet, repullinen lääkkeitä (jep ihan oikeasti repullinen, sillä monennäköiseeen oli varauduttava), vaippoja ja taikofon. Vene oli siitä mukava, että kaikkien meidän kaikki tavarat mahtuivat hyvin kolmanteen hyttiin eivätkä pyörineet tiellä. Lisäksi veneessä mahtui myös sisällä seisomaan, mistä selkä kyllä kiitti Miloa siirrellessä.