Miksi varsinkin me äidit olemme susia toisillemme? Arvostelemme toistemme kasvatustapoja ja arvostelemme toisten käytöstä julkisilla paikoilla, vaikka varmasti hyvin tiedämme, että kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Äidit tarvitsevat arvostelun sijaan vertaistukea. Kaikki vanhemmat tarvitsevat mielestäni vertaistukea, sillä lasten kasvatus ei ole aina mitään ruusuilla tanssimista ja aina helppoa hommaa. Itse olen huomannut vertaistuen tärkeyden ihan äitinä mutta vielä enemmän sitä on tarvinnut juuri erityislapsen äitinä. Terveen lapsen äiti ei voi koskaan täysin ymmärtää sitä miltä se tuntuu. Vaikka olisi kuinka empatiakykyinen niin se vain ei ole verrattavissa mihinkään muuhun mitä on kokenut. Erityislasten kanssa niiden tavallisten arjen haasteiden lisäksi kamppaillaan niiden erityisyyden tuomien haasteiden kanssa.
Odotellaan myös, että apuvälinekeskuksesta otettaisiin yhteyttä Milon seisomatelineen takia. Siellä pitäisi olla Milolle sopiva teline jo mutta soittoa ei ole kuulunut. Alkuviikosta pitää soitella myös TYKSiin Milon lääkkeestä, joka on yliopistonapteekin tukusta loppu eivätkä "pysty" sitä siksi tekemään, joten TYKSin farmaseutin pitäisi sitä tehä tai piti jo täksi viikoksi tehdä, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut. Noh ensi viikon torstaihin asti meillä riittää lääkkeitä.