Tänään on koulussa tääs käyty kääntymässä ja unohdin liikunta kamat kotiin. Niitä tarvittiin, kun jalassa oli farkut ja tiedossa reippaampaa meininkiä taidon ohjauksen ja mun tapauksessa opettelun merkeissä. Kävinpäs siinä sitten pikapikaa Skanssissa Stadiumin ale tangot penkomassa ja löysin kivat mustat treenipökät ja pari uutta paitaa. Käytiin saunomassa minun vanhempien luona niinkuin meillä usein perjantaisin on tapana. Nyt on ihana saunan raikas olo koko perheellä. Etenkin tällä pikku töyhtöhyypällä. Milo rakastaa suihkussa, kylvyssä ja saunassa käymistä. Se on hänelle sellanen päivän koho kohta. Kotiin päin ajellessa pysähdyttiin kaupan kautta. Minun piti käydä hakemassa perjantai karkit, mutta siinä ovista sisään mennessä heijastui peilikuva ikkunasta. Vaikka olenkin sinut itseni kanssa niin mielelläänhän sitä olisi vähän paremmassa kunnossa. Karkit vaihtuivatkin vähän muihin perjantai eväisiin, joista tässä alapuolella kuva. Ne jotka minua yhtään enempää tietää, tietävät että rakastan teetä. Niinpä perjantai karkkipussi vaihtui vihreään luomu teehen. Hirmuisen herkullista! Rauhaisaa ja reipasta viikonloppua kaikille! :)
2 Comments
Toisinaan sitä miettii, että mitä tulevaisuus on minun varalleni vielä suunnitellut. Viimeiset kaksi vuotta on ollut melko raskaita, se on pakko myöntää. Mukaan on mahtunut paljon iloa, surua ja rakkautta. Nyt on hyvä olla vaikka välillä väsyttääkin vähän enemmän. Tällä hetkellä se on enemmän ihan unen puutteesta johtuvaa väsymystä eikä niinkään sitä henkistä, mitä ehkä oli aikaisemmin enemmän. Olen positiivinen tulevaisuuden suhteen ja minulla on toiveita tulevaisuudelta. Haluan, että Milolla on hyvä olla ja päiväkoti saadaan aloitettua ilman suurempia ongelmia. Toivon, että löydän sen oman tieni työelämässä ja voin väittää, että aika oikeilla jäljillä aletaan olemaan mitä tuntemuksia minulla on tuosta opiskelusta fysioterapeutiksi herännyt. Toivon, että elämä on sen verran seesteistä, että siihen mahtuu mukaan liikunta aktiivisemmin ja pääsisin elämäni kuntoon.
Toisinaan pohdin hyvin kaukaisilta tuntuvia asioita. Tänään mietin Milon koulun aloitusta lukiessani TÄTÄ blogitekstiä. On ihana lukea Leon äidin kirjoittamaa blogia, sillä Milolla ja Leolla on sama diagnoosi hyvin samanlaisilla piirteillä. Tänään ollaan ihan kotona. Yritän saada hieman väsyneet aivosoluni tallentamaan muistiin yläraajojen luita latinaksi. Yöllä herättiin vaihteeksi joskus kahden ja kolmen välillä, joten päikkäreille mentiin jo kymmeneltä. Yhteensä Milo nukkui yöllä vain neljä tuntia. Toivon tosiaan, että lääkäreillä olisi ensi viikolla siihenkin jotain apua tai keinoja antaa. Olisi mukava nukkua ihan oikean mittaiset yöunet. Mukavaa ja rauhaisaa torstaita kaikille lukijoille! :) Joku ihana lukija jo muistuttelikin mua blogin päivittämisestä ja nyt se sitten tapahtuukin. Viikon ajan jo olenkin miettinyt, että olisi taas kirjoiteltavaa mutta kouluhommat on pitäneet kiireisenä. Tosiaan mulla alkoi nyt opinnot kohti fysioterapeutin ammattia ja voisi sanoa, että olen ihan pähkinöinä tästä. Koulu tuo mukavasti uusia juttuja arkeen pitkästä aikaa vaikka tietysti sen mukana tulee stressiäkin. Eniten ehkä siinä muodossa, että miten sovittaa arki milon menojen kanssa yhteen ja kuka hoitaa milloinkin, kun päiväkoti alkaa vasta tammikuussa. Koulu ei itsessään ole vielä ainakaan tuntunut raskaalta vaan erittäin virkistävältä. Vihdoin tuntuu siltä, että se ammatti johon haluan isona saattaa olla viimeinkin löytynyt. Milo on nyt viettänyt minun koulupäivät Larin äidin kanssa. Sain koulussa sumplittua niin, että tämän syksyn olen suurimmaksi osaksi monimuoto-opiskelijoiden kanssa samoilla kursseilla niin koulupäiviä on silloin viikossa pääsääntöisesti 1-2. Ihanaa, että oma tukiverkko on niin auttavaista ja tällaiset järjestelyt onnistuu. Välillä sitä miettii niitä perheitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Milloin he saavat hengähtää tai miten hoitamaan arjen pyörityksen ilman kenenkään apua? Ymmärrän, että tukiverkko joka meilläkin onnekkaasti on ei ole lainkaan itsestään selvyys ja olen läheisistämme äärettömän kiitollinen. Omat liikunnat on jäänyt nyt taas vähän sellaiselle fiilis pohjaiselle treenailulle. Tässä kohtaa se on ollut varmasti ihan fiksua, kun kuormitusta on ollut tuolta koulun suunnalta. Nyt kun koulukuviot on selvillä niin eiköhän taas saada vähän järjestelmällisemmäksi tuota treenailuakin. Koirien kanssa on ahkerasti lenkkeilty ja kotijumppaa harrastettu. Lari mulle teki ihan omilla pikku kätösillään foamrollerin viemäriputken pätkästä, pakkasmatosta ja ilmastointiteipistä, kun olin sellaista jo hetken aikaa kinunnut. Nyt on sitten sillon tällön iltasella rullailtu ja Milo käyttää sitä megafonina. Milo vietti ensimmäisiä kalenteri nimipäiviäänkin, sillä nimi "Milo" lisättiin nimipäiväkalenteriin tänä vuonna. Nimppareita ei sen enempää vietetty, mutta muutama lahja tuli pikku herralle siitä huolimatta. Lemppareiksi valikoitui marakassit. Sen verran paljon on viime aikoina musisoitu, ettei varmasti ole epäselvää mistä Milo tykkää. Milo on soitellut hoidossa xylofonia, kotona ollaan soiteltu tuota sähköpianoa ja sitten kaikki helistimet ja kolistimet on pop.
Ensi viikolla ois sitten taas TYKSin keikka tiedossa ja saadaan taas ajantasaiset mielipiteet lääkkeistä ja kehityksestä niin neurologilta kuin endokrinologiltakin. Ensi viikkoa siis odotellessa! Kotiutuminen kuntoutusjakson jälkeen ja koulun aloittaminen on sujunut hyvin pientä flunssaa lukuunottamatta. Melkoisen vauhdikas on viimeinen viikko ollut ja mukaan on mahtunut niin naurua kuin turhautumisen kyyneleitäkin. Koulu siis alkoi. Uusi sääntö on, että opiskelua ei voi siirtää kuin kolmesta syystä: 1. intti 2. äitiys- tai vanhempainloma 3. opiskelun estävä sairaus tai vamma. No mun suunnitelmahan oli, että jos opiskelu monimuodossa ei syksyn aikana onnistu niin siirrän opintoja tammikuulle kun Milolla on hoito paikka. Tämä ei olekaan mahdollista kahdesta syystä 1. tuo uusi sääntö estää sen koska en kuulu mihinkään edellä mainittuihin ryhmiin ja 2. tammikuussa ei voi alottaa fysioterapia opintoja kun ne alkavat vain syksyisin.
Olin jo kesällä hyvissä ajoin kouluun yhteydessä ja sopisin tapaamisen opinto-ohjaajan ja tuutor-opettajani kanssa. Halusin saada selville miten opiskeluni tulevat onnistumaan Milolla kun ei sitä hoitopaikkaa ole eikä ole vielä ihan valmiskaan sinne päiväkodin hälinään noiden ääniyliherkkyyksiensä kanssa. No minulle sanottiin ettei ole varmaa saanko osallistua monimuotototeutuksen kursseille koska niillä ei ole välttämättä tilaa tai eivät ota päivätoteutuksen puolelta opiskelijoita. Jännitin sitä sitten kaksi päivää kunnes sain tiedon, että syksyn opiskelut järjestyy. Tänään olen tavannut taas tuutor-opettajaa, jonka kanssa tehtiin tarkemmat suunnitelmat ja otin myös yhteyttä kursseja järjestäviin opettajiin ja selitin tilanteen. Tammikuussa sitten jatkan taas oman ryhmän mukana. Tuntui kyllä hyvältä taas kuulla sanat "kyllä kaikki järjestyy". :) Kauniilla sanoilla, silloin kun niitä tarkoittaa, on suuri merkitys. Haluan kiittää sitä naista, joka tänään tuli juttelemaan minulle pitseriassa. En häntä tuntenut ollenkaan, mutta hän pysähtyi lähtiessä meidän kohdalle ja kysyi satuinko olemaan "kaninkolossa" blogin kirjoittaja. Menin aivan hämilleni mutta sain vastattua, että kyllä olen. Nainen kiitti blogista ja sanoi; sinä olet hyvä äiti. Hän myös kertoi miten teen asiat oikein ja että minulla on ihana poika. En osannut kuin kiitellä mutta nuo sanat ja vilpitön välittäminen koskettivat minua hurjasti. Päiväni oli pelastettu tuon tuntemattoman naisen muutamista kauniista sanoista. Tuntui, että sitä minä juuri tarvitsin, vähän kannustusta siitä että kaikki on hyvin. Kummasti energiat nousivat illaksi vaikka iltapäivällä olo oli kaikkensa antanut ja rättiväsynyt. Päässä risteili ajatuksia siitä viitsiikö sitä koulua nyt aloittaa vai pitäisikö hakea ensi vuonna uudestaan, kun hommat ei menneetkään niinkuin alunperin suunnittelin. Kyllä se nyt kuitenkin on niin, että koulu alkaa ja minusta tulee 3,5 vuoden päästä viimeistään fysioterapeutti. :) Syksykin alkaa tulla. Aamulla oli jo aika vilpoisa koiria ulkoiluttaessa. Pitäkää toisistanne huolta! Lämmittäkää kauniilla sanoilla! |
AuthorBlogin kirjoittaja on.. Archives
December 2018
|