Syksyllä vielä epäilytti moni asia, kuten se mahtaako meidän neurologin kanssa asettama tavoite siitä, että kaksivuotiaana seistään itse tukea vasten, toteutua ollenkaan. Noh kyllähän se toteutui. Viimeisen kuukauden aikana on kehitystä tapahtunut niin paljon niin motoriikan kuin monen muunkin osa-alueen kuten puheen kehityksen osalta. Se tekee minut niin onnelliseksi Milon puolesta. Kyllähän Miloa välillä turhauttaa kun asioista ymmärretään enemmän kuin osataan itse tuottaa ja sitten, kun sanat puuttuu niin ilmaistaan itseä raivoamisella. Siihenkin saatiin Helsingistä tällä viikolla apua.
Aika tuntuu lentävän tällä hetkellä ihan hurjaa vauhtia. Milo täytti eilen kaksi vuotta ja ajatukset kävi välillä siellä kahden vuoden takaisessa syntymässä. (Voit lukea siitä lisää vanhassa kirjoituksessani Mitä muistan Milon syntymästä?) Syksyllä vielä epäilytti moni asia, kuten se mahtaako meidän neurologin kanssa asettama tavoite siitä, että kaksivuotiaana seistään itse tukea vasten, toteutua ollenkaan. Noh kyllähän se toteutui. Viimeisen kuukauden aikana on kehitystä tapahtunut niin paljon niin motoriikan kuin monen muunkin osa-alueen kuten puheen kehityksen osalta. Se tekee minut niin onnelliseksi Milon puolesta. Kyllähän Miloa välillä turhauttaa kun asioista ymmärretään enemmän kuin osataan itse tuottaa ja sitten, kun sanat puuttuu niin ilmaistaan itseä raivoamisella. Siihenkin saatiin Helsingistä tällä viikolla apua. Synttäri päivää vietettiinkin siis Helsingissä Milon yksityisen kuntoutus jakson päätöksen merkeissä. Oltiin Milon kanssa tiistaista perjantaihin siis Iiris-keskuksessa saamassa apuja ja neuvoja arkeen ja päiväkotiin. Oikein antoisa viikko ja taas vähän viisaampana jatketaan tätä meidän matkaa. Milo pääsi Helsingissä uimaan ja siitäkös riemu repesi. Ei edes muiden lasten itkut ja riemunkiljahdukset pelottaneet ollenkaan. Vanhemmillekin oli pari liikunta kertaa järjestetty viikolle. Keskiviikko iltapäivänä pelattiin maalipalloa ja torstai aamuna vesijumpattiin ja kuinkas muutenkaan kuin silmät sidottuina. Synttäri sankari oli viikon jälkeen niin poikki, että suurin osa suuresta päivästä meni nukkuen. Niin se vain tuollainen vieras ympäristö, vieraat ihmiset, häly ja melu ottaa veronsa. Tänään herättiin kuitenkin uuteen päivään jo oikein reippaina. Seuraavalla viikolla jatketaan kuntoutus asioissa. Meillä on nimittäin maanantaista torstaihin kuntoutussuunnitelman kartoitusta TYKSissä. Vietetään päivät sairaalalla mutta päästään sitten onneksi kotiin yöksi. Tarkoitus on viikon aikana tavata useampaan kertaan neurologia, fysioterapeuttia, toimintaterapeuttia, puheterapeuttia, psykologia ja ehkä myös näönkuntoutusohjaaja tulee meitä moikkaamaan. Sen lisäksi samalla reissulla hoidetaan endokrinologin tapaaminen, että saadaan lääkeasiat tarkistettua taas ajantasalle. Siinä sitä on sitten taas kuntoutusasioita hetkeksi riittämiin. Nyt nautiskellaan ja huilitaan tämä viikonloppu. Minulla tosin on muutama koulu homma, jotka odottavat tekijäänsä ja ensi viikolla ensimmäiset ryhmäliikuntatuntien sijaistukset niin niiden suunnittelun viimeistely tehdään myös viikonlopun aikana kuntoon. Milo 2 vee toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua! :)
1 Comment
Ompas taas vierähtänyt viime kirjoituksesta aikaa. Joulu meni mukavan rauhallisesti ja samoin uusi vuosi. Tuli syötyä hyvin ja riittävästi.
Vuosi onkin sitten alkanut ihan täydellä tohinalla. Milo aloitti päiväkotiuransa ja minä olen järjestellyt ohjaushommia ja kouluhommia urakalla. Koulu alkaa minulla vasta ensiviikolla mutta päätettiin viedä Milo jo tutustumaan päiväkotiin tällä viikolla, että minulla olisi sitten ollut mahdollisuus syöksyä sinne pelastamaan Milo (tai ehkä päiväkodin henkilökunta) kiukku- tai pulmatilanteilta. Noh eihän minua sinne tarvittu. Toki nyt alkuun kaikki ei suju ihan niin sulavasti, kun opetellaan tuntemaan toinen toisiamme ja ymmärtämään Milon päähänpistoja. Mistä tää äiti on oikein iloinen on se, että Milo on tosi hienosti sietänyt muiden lasten ääniä. Toki sitä välillä mennään huilailemaan hiljasempaan huoneeseen mutta sitten taas jatketaan. Milo myös vaikuttaa pitävän omasta henkilökohtaisesta avustajastaan sillä perjantai aamuna hänkin sai jo halauksen ja suukon, kun tultiin päiväkotiin. Milo myös jää ihan mielellään sinne syöpöttelemään aamupalaa niin se on tehnyt tämänkin äidin asioille lähdöstä vähän helpompaa. En uskonut, että ensimmäinen aamu olisi ollut mitenkään ihmeellinen. Mietin, että siinähän se menee, jätän Milon hoitoon ja haen päiväunien jälkeen. No Big Deal. No olihan se sitten kuitenkin vähän kurkustakuristavaa maanantaina jättää Milo "vieraiden" hoidettavaksi. En edes voi sanoa, että henkilökunta olisi vierasta kun tiesin jo etukäteen 50% heistä. Milo kuitenkin jäi tyytyväisenä mussuttamaan puuroa ilman minkäänlaista hätää siitä, että äiti lähtee nyt. Innolla sitä jää odottelemaan, mitä tuo päiväkotiin siirtyminen tulee tekemään Milon kehitykselle. Tällä viikolla on riittänyt myös minulla kiirettä siitä huolimatta, että Milo on ollu hoidossa. Alkuviikko meni kouluttautuessa spinning jutuissa ja treenatessa niin ohjaustunteja kuin omaksi iloksi salille. Lueskelin myös jo tulevia materiaaleja koulussa alkavia uusia kursseja varten, että on sitten jo ensimmäisestä tunnista alkaen kartalla. Loppu viikosta onkin iso osa ajasta mennyt tämän huushollin lämmittämiseen, kun iski ne paukkupakkaset. Vähän siinä ehti sivussa taas lueskella ja käydä koululla selvittelemässä kevään opintoja ja kursseille ilmottautumisia mutta myös kuvattavana. Oikein ihanaa ja reipasta alkanutta vuotta kaikille! Laittakaahan tarpeeksi vaatetta päälle niin ei palella! :) |
AuthorBlogin kirjoittaja on.. Archives
December 2018
|