Toivoo koko Kaninkolon posse.
Jaahas eilen oli sitten se vuoden pimein päivä ja tänään jo alkaa helpottamaan ja päivä alkaa pitenemään. Tässä siis helpotus heille, jotka ovat kärsineet syksyn pimeydestä. Huomenna olisi myös jouluaatto. Meidän joulu menee ilman älylaitteita ja tietokoneita hyvästä ruuasta ja rakkaiden seurasta nauttien ja siksi kirjoittelenkin teille joulu kuulumiset jo tänään. Meidän joulukiireet on tänä vuonna jäänyt pois. Koko viikon Milo on tutkimusmatkaillut ja kolhinut itseään koko vuoden edestä. Otsassa komeilee siis muutama ruhje ja polvet on ihan mustelmilla mutta sehän ei menoa hidasta (öisinkään). Tänäkään vuonna ei olla joulua kotona vaan saadaan nauttia valmiista joulupöydistä Milon isovanhempien luona. Lukijoille haluan toivottaa oikein rauhallisat joulua ja onnellista uutta vuotta. Syökää hyvin, välittäkää toisistanne, nauttikaa joulusta ja tehkää niitä asioita, jotka tekevät teidät onnelliseksi.
Toivoo koko Kaninkolon posse.
0 Comments
Viimeisen seitsemän päivän aikana on kyllä riittänyt puuhaa niin äidillä kuin lapsellakin. Aloitetaanpa vaikkapa viimeviikon lauantai aamusta eli seuraava tapahtui seitsemän päivää sitten. Lauantai aamu alkoi, etten sanoisi vauhdikkaasti. Oltiin juteltu, että viikonloppuna pitää laskea Milon pinnasängyn pohja puolivälistä ihan alas ettei kaveri keikahda lattialle, kun on alkanut tuo kiipeily kiinnostaa. No lauantai aamuna pohja oli puolessa välissä. Kävin antamassa Milolle lääkkeet ja lähdin hakemaan vaippaa kun Milon huoneesta kuuluu ilonkiljahdus sen jälkeen KOPS ja sitten itku. Pikkumies löytyi lattialta. Onneksi siinä rytäkässä ei käynyt kuinkaan ja säikähdyksellä selvittiin.
Minä lähdin pian tämän tapauksen jälkeen kohti Helsinkiä. Herttoniemessä piti olla yhdeksältä, sillä siellä alkoi LesMills Bodypump ohjaajien peruskoulutus. Siinä meni siis oma viikonloppuni treenatessa ja tietoa imiessä. Koulutus oli kaksipäiväinen ja kotiin pääsin vasta sunnuntai illalla lopen uupuneena, mutta tyytyväisenä kurssin läpäisemisestä. Nyt alkaa meikäläisen ura urkenemaan ryhmäliikunnanohjaajana. Bodypump ei jää ainoaksi ohjattavaksi tunniksi vaan muitakin "lajeja" on tulevaisuudessa tulossa mukaan. Niistä sitten myöhemmin lisää kun ovat ajankohtaisia. Milo vietti viikonlopun isovanhempien hoivissa niin, että Larikin pääsi kavereita moikkaamaan pitkästä aikaa. Maanantaina käytiin Milon kanssa aamulla päiväkodissa leikkimässä ja tutustumussa uudelleen kavereihin ja Milon avustajaan. Meni tosi hienosti ja Milo sieti olla jo pitkän tovin ilman kuulosuojaimia. Illalla kävin pienen 30 min juoksulenkin ennen saunaa. Tiistaina kävin toisen ohjaajan pumppi tunnilla ihan vaan virkistämässä muistia ja testaamassa opittuja taitoja. Keskiviikkona käytiin taas aamupäivällä ulkoilemassa päiväkodissa Milon kanssa ja muuten tämä äiti piti huilipäivä hikiliikunnasta. Käytiin pitkällä päivälenkillä vaunutellen koirien kanssa ja rullaillin illalla Larin tekemällä rullalla lihaksia. Milo päätti pitää jumppa illan ja yllätti meidät vanhemmat nousemalla seisomaan pinnasängyssä. Lari oli hakemassa Milolle tuttipulloa ja takaisin tullessaan siellä odotti iloisesti omilla jaloillaan seisova poika. Torstaina oli Milolla aamulla personaltrainerin tapaaaminen (fysioterapia) ja terapeutti on tosi tyytyväinen Milon kehitykseen ja jaksaa ihmetellä tätä tän hetkistä tahtia kun melkein puolivuotta tuossa alkuvuodesta junnailtiin aivan paikoillaan ja nyt kehitystä on tapahtunut joka tapaamiskerran välissä. Torstaina kävin itse Milon päiväunien aikana salilla heiluttelemassa puntteja. Eilen Lari sai kuvattua Milon iltajumpat ihan videolle asti siitä, miten se kaveri sieltä sängystä itsensä kiskoo ylös. Tänään on luvassa leikkiä ja olemista, vähän asioilla juoksemista ja ehkä pieni juoksulenkki tai jos oikein hurjaksi alan niin spinning tunti. Tästä aloittelen kirjoittelemaan nettitenttiä, joka on tämän vuoden puolella viimeinen kouluhomma. Sitten saa aloittaa virallisesti joululoman ja jatkaa vasta tammikuussa. Oikein rauhaisaa joulun odotusta kaikille lukijoille. Nauttikaa lähimmäisistä, älkääkä turhaan sitä joulu stressatko. Sieltä se tulee ilman stressiäkin. :) Hei ja ihanaa joulun odotusta kaikille! Täällä Kaninkolassa pitää kiirettä. Koulussa on viimeiset päivät käsillä ja viimeisiin tentteihin tänä vuonna on opiskeltu ahkerasti. Milo edistyy niin hurjaa vauhtia ettei perässä meinaa enää pysyä. Milo siis nousee istumaan jo ihan itse ja laskeutuu takaisin lattiallekin jo turvallisesti heittäytymättä. Tämän ja ensi viikon aikana käydään useampaan kertaan päiväkodissa tutustumassa ja haistelemassa hieman Milon tunnelmia. Asioita on järjestelty niin, että terapiat jatkuu päiväkodin puolella. Ennen joulua käydään vielä labroissa, että saadaan tuloksia sitten seuraavalle lääkärikäynnille tammikuuhun. Tammikuussa ollaan taas menossa Helsinkiinkin Milon kanssa kuntoutus jaksolle. Ensi vuoden puolella alkaa minullakin pienimuotoisesti työ koulun ohella, josta olen todella innoissani. Pääsen liikuttamaan ja toivottavasti tuottamaan paljon hyvää mieltä muille.
Huomenna menen Turun kristilliseen opistoon juttelemaan näkövammaisen lapsen vanhemmuudesta viittomakielentulkki opiskelijoille heti aamusta. Remontti jatkuu kotona ja Lari on jälleen lähtenyt pyörittämään yritystä rakennus alalle. Elämä siis on melko hektistä tällä hetkellä mutta samalla todella antoisaa. Turhaa stressiä ei ole ollut mutta pakko on myöntää, että pientä kiukkua Lari on saanut minun osaltani kokea tenttiä edeltävinä iltoina ja muutamana satunnaisena päivänä hieman kiristyneestä budjetista. Kiitos hänelle kärsivällisyydestä ja anteeksi kiukuista. Onneksi ymmärrystä näissä asioissa riittää molemminpuolisesti. |
AuthorBlogin kirjoittaja on.. Archives
December 2018
|