Syksyllä vielä epäilytti moni asia, kuten se mahtaako meidän neurologin kanssa asettama tavoite siitä, että kaksivuotiaana seistään itse tukea vasten, toteutua ollenkaan. Noh kyllähän se toteutui. Viimeisen kuukauden aikana on kehitystä tapahtunut niin paljon niin motoriikan kuin monen muunkin osa-alueen kuten puheen kehityksen osalta. Se tekee minut niin onnelliseksi Milon puolesta. Kyllähän Miloa välillä turhauttaa kun asioista ymmärretään enemmän kuin osataan itse tuottaa ja sitten, kun sanat puuttuu niin ilmaistaan itseä raivoamisella. Siihenkin saatiin Helsingistä tällä viikolla apua.
Aika tuntuu lentävän tällä hetkellä ihan hurjaa vauhtia. Milo täytti eilen kaksi vuotta ja ajatukset kävi välillä siellä kahden vuoden takaisessa syntymässä. (Voit lukea siitä lisää vanhassa kirjoituksessani Mitä muistan Milon syntymästä?) Syksyllä vielä epäilytti moni asia, kuten se mahtaako meidän neurologin kanssa asettama tavoite siitä, että kaksivuotiaana seistään itse tukea vasten, toteutua ollenkaan. Noh kyllähän se toteutui. Viimeisen kuukauden aikana on kehitystä tapahtunut niin paljon niin motoriikan kuin monen muunkin osa-alueen kuten puheen kehityksen osalta. Se tekee minut niin onnelliseksi Milon puolesta. Kyllähän Miloa välillä turhauttaa kun asioista ymmärretään enemmän kuin osataan itse tuottaa ja sitten, kun sanat puuttuu niin ilmaistaan itseä raivoamisella. Siihenkin saatiin Helsingistä tällä viikolla apua. Synttäri päivää vietettiinkin siis Helsingissä Milon yksityisen kuntoutus jakson päätöksen merkeissä. Oltiin Milon kanssa tiistaista perjantaihin siis Iiris-keskuksessa saamassa apuja ja neuvoja arkeen ja päiväkotiin. Oikein antoisa viikko ja taas vähän viisaampana jatketaan tätä meidän matkaa. Milo pääsi Helsingissä uimaan ja siitäkös riemu repesi. Ei edes muiden lasten itkut ja riemunkiljahdukset pelottaneet ollenkaan. Vanhemmillekin oli pari liikunta kertaa järjestetty viikolle. Keskiviikko iltapäivänä pelattiin maalipalloa ja torstai aamuna vesijumpattiin ja kuinkas muutenkaan kuin silmät sidottuina. Synttäri sankari oli viikon jälkeen niin poikki, että suurin osa suuresta päivästä meni nukkuen. Niin se vain tuollainen vieras ympäristö, vieraat ihmiset, häly ja melu ottaa veronsa. Tänään herättiin kuitenkin uuteen päivään jo oikein reippaina. Seuraavalla viikolla jatketaan kuntoutus asioissa. Meillä on nimittäin maanantaista torstaihin kuntoutussuunnitelman kartoitusta TYKSissä. Vietetään päivät sairaalalla mutta päästään sitten onneksi kotiin yöksi. Tarkoitus on viikon aikana tavata useampaan kertaan neurologia, fysioterapeuttia, toimintaterapeuttia, puheterapeuttia, psykologia ja ehkä myös näönkuntoutusohjaaja tulee meitä moikkaamaan. Sen lisäksi samalla reissulla hoidetaan endokrinologin tapaaminen, että saadaan lääkeasiat tarkistettua taas ajantasalle. Siinä sitä on sitten taas kuntoutusasioita hetkeksi riittämiin. Nyt nautiskellaan ja huilitaan tämä viikonloppu. Minulla tosin on muutama koulu homma, jotka odottavat tekijäänsä ja ensi viikolla ensimmäiset ryhmäliikuntatuntien sijaistukset niin niiden suunnittelun viimeistely tehdään myös viikonlopun aikana kuntoon. Milo 2 vee toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua! :)
1 Comment
Johanna
1/30/2016 01:05:31 pm
Valtavasti onnea 2-vuotiaalle Milolle! Ja vanhemmille toki myös!
Reply
Leave a Reply. |
AuthorBlogin kirjoittaja on.. Archives
December 2018
|