Tällä kertaa, niinkuin monesti muulloinkin, mietin Miloa.
Vaikka täällä blogin puolella tulee paljon avattua omia ajatuksia ja arki saattaa vaikuttaa välillä loputtomalta työmaalta niin se on silti myös paljon muuta. Sama pätee Miloon. Täällä blogissa kirjoittelen haasteista vähän silläkin mielellä, että joku saisi niistä kirjoituksista vertaistukea tai jollekin toiselle ne avartaisivat ymmärrystä nähdä toisen silmin.
Kuitenkaan mikään ei ole lopulta sitä miltä näyttää ja siksi kirjoittelenkin niistä asioista, joita ilman sanoja ei nähdä.
Eilisen oman pysähtymiseni jälkeen halusin jakaa myös teille muutamia asioita siitä, millainen Milo ihan oikeasti on.
- on äärimmäisen musikaalinen ja rytmitajuinen
- on hauska ja kikatteleva
- on pienistäkin asioista ja onnistumisista mielettömästi innostuva
- on halaileva ja pusutteleva
- omaa täysin äidin ymmärryksen ylittävän muistin (muistaa laulujen sanat ja satujen repliikit, muistaa tutut paikat ja miten siellä kuljetaan, erityisesti muistaa suihkuhuoneiden sijainnit
- omistaa myös todella tarkan nenän (erityisesti herkuille)
- nautiskelee yhdessä tekemisestä ja ulkoilmasta
- on kiinnostunut (kuten suurin osa pienistä pojista) moottorilla käyvistä laitteista ja härveleistä
- kuuluu siihen joukkoon, josta ilmaisu 'vesipeto' on lievä ilmaisu
- rakastaa vauhtia (keinut, liukumäet ja hurjat heilutukset sylissä on parhautta)
- osaa näyttää tunteensa (vaikka niiden säätelyssä onkin paljon pulmia) ja nauraa silloin kun naurattaa, itkee kun itkettää ja raivoaa kun suututtaa
- omistaa käsittämättömät unenlahjat (silloin, kun sattuu nukkumaan niin hereille ei poikaa tahdo saada)
- on vitsikäs
- jaksaa hienosti terapiat, lääkärikäynnit, apuvälinesovitukset ja näytteiden otot
- on taitava musisoimaan ja laulelee loputtomasti
- omaa nopeat ja näppärät kädet
- on sitkeä ja periksiantamaton