Moni ei ymmärrä vain sitä, että kun univelkaa alkaa olla yli vuosi takana niin ei sitä yksillä päiväunilla korjata. Mun väsymys ei ole myöskään pelkästään fyysistä vaan meidän arki on toisinaan väsyttävää. Mun pää on aika ylikuormittunu kaikista muistamisista ja sekin väsyttää. Välillä huolettaa enemmän ja sekin väsyttää vaikka yleisesti meillä on kaikki tällä hetkellä hyvin eikä mistään ole tarvinnut olla erityisen huolissaan. Tietysti Milon vähäinen uni laittaa miettimään, että onko sillä jotain vaikutuksia häneen.
Huomenna menen rentoutumaan kampaajalle ja tukka tulee taas kuntoon. Sitä odotan kovasti. Edessä on muutenkin mukavia vaikkakin osin myös jännittäviä aikoja. Koulun alku ja siitä seuraava milon hoidon sumpliminen. Jos syksyksi ei opiskeluja saa vähennettyä, niin sitten taitaa pitää pettyneenä todeta, että koulun aloittaminen siirtyy tammikuuhun. Noh ensi kuussa olen siinä asiassa viisaampi. Tässä kuussa mennään myös Helsinkiin Milon kuntoutusjaksolle. Täyshoito ja toivottavasti uusia apuja arkeen siis tiedossa. :)
Mukavaa viikonlopun odotusta kaikille!