Tuntuu, että vuorotellen tulee positiivisia ja sitten taas negatiivisia julkaisuja siksakkina, mutta niin nämä tunteet vaihtelee. Tänään on ollut erittäin mukava aamu ja melkein vierähti onnen kyynel poskelle, kun aamupuuron aikana tuo pikkumies yritti itse nousta istumaan pystyyn sitterissä. Kyllähän hän päätään nostikin oikein hienosti ja huitoi käsillä. Pikkuruisin askelin se motoriikkakin kehittyy ja ensiviikosta alkaen toivottavasti saadaan sitä kehitystä vähän boostattua, kun fysioterapia lisääntyy kahteen kertaan viikossa.
Tässä vähän mun ja Milon aamuhetkikuvia, joten antaakaa anteeksi hapsuttava tukka ja Milon puuronaama. Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!