Useimmiten niiden rakkaimpien ihmisten odotukset asettavat meille suurimmat paineet. Heidän mielipiteillään, ajatuksillaan ja arvostuksellaan on väliä. Siksi meidän olisikin hyvä miettiä miten odotuksistamme ilmaisemme vai ilmaisemmeko ollenkaan. Juuri meidän tulisi tuntea rakkaimpamme niin hyvin, että voimme jättää toiveemme esimerkiksi heidän koulutuksestaan sanomatta tai yrittää olla näyttämättä pettymystämme silloin kun odotuksemme eivät täyty.
Vaikka kukaan meistä ei voi vaikuttaa siihen onko meillä odotuksia muita kohtaan ja kohdistuuko meihin odotuksia, voimme vaikuttaa siihen miten niihin suhtaudumme. Voimme laitta odotukset omaan arvoonsa ja keskittyä siihen mitä itse haluamme ja mikä meille on tärkeää ja tarpeellista omasta mielestämme. Odotuksien asettamisen suhteen voimme miettiä keneen yritämme tehdä vaikutuksen ja kenen odotukset koitamme täyttää ja millä kustannuksella? Onko se stressin väärti jos haluaa vieraiden tullessa kodin kimaltelevan kuin timantti ja ruokaa olevan moneksi viikoksi? Kärsiikö stressistäni joku ja onko se sen arvoista? Entä jos odotan lapsiltani paljon koulutuksen suhteen ja lapsi ei näitä täytäkään, onko se sen arvoista että näytän pettymykseni ja unohdan, että lapsikin saattaa olla pettynyt ja tarvitsee kannustusta ja tukea tulevaan?
Pettymykset kuuluvat osana elämään kaikille. Miten ne otamme vastaan ja niihin suhtaudumme, siihen voimme vaikuttaa ja harjoitella siinä paremmiksi. :) Lämmintä tiistai päivää kaikille.