Haluan ensinnäkin lähettää paljon rohkeutta kaikille rintasyöpää vastaan kamppaileville ja siitä selvinneille. Vaikka rintasyöpä on pääasiassa yleisempää naisilla, myös miehille voi tulla rintasyöpä. Siispä KAIKKIEN tulisi tutkiskella omaa kehoaan, katsoa ja koskea ja jos jokin ei tunnu oikealta niin reagoida. TÄSSÄ linkki, jonka takaa löydät lisää tietoa rintasyövän oireista. Jos haluat auttaa, osallistu Roosa nauha -keräykseen. Miten keräyksellä autetaan? Roosa nauha -keräyksellä tuetaan syöpätutkimusta, syöpäpotilaita ja heidän läheisiään. Tärkeää työtä siis. ROOSA NAUHA -KERÄYS (edellinen on linkki suoraan Roosa nauha -kampanjan sivuille). Keräykseen voi osallistua myös ostamalla konkreettisen Roosa nauhan vaikka ruokakauppa reissulla.
Tässä blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut kaikenlaista unettomuudesta loputtomiin naurukohtauksiin ja paniikkikohtauksesta onnen ja helpotuksen kyyneliin. Suurin syy hiljaisuudelle on ollut krooninen väsymys ja kiire. Kesä meni melko rauhallisesti ja pidettiinkin pitkä kesäloma Milon kanssa. Kesäloma päättyi kuntoutusjaksoon Helsingissa ja sitten alkoikin taas päiväkoti elämä. Päiväkoti alkoi uudessa ryhmässä ja reilun kuukauden jälkeen alkaa myös Milo tottua päiväkoti päiviin. Tällä hetkellä ollaan aivan uudenlaisten haasteiden edessä Milon kasvaessa, joista myöhemmin lisää. Päiväkoti on edelleen Milolle melko rankka paikka, sillä hän jännittää muita lapsia edelleen ja väsähtää meteliin vaikka pienryhmässä onkin. Milo saa kuitenkin tiedon ympäristöstään pääasiassa kuulon ja tunnustelun välityksellä ja siksi tarkka kekskittyminen eri ääniin kuormittaa. Päiväkotipäivien jälkeen vastassa onkin usein melko uupunut pieni mies. Silti Milo useimpina aamuina jää päiväkotiin ihan mielellään.
Milo on saanut ensimmäisen valkoisen keppinsä, jonka käyttöön tutustutaan pikkuhiljaa.
Tietysti kesätauon jälkeen on ollut paljon kuntoutukseen ja lääkitykseen liittyen monenlaisia menoja. Tavallisesta taaperoarjesta poiketen meidän arkeen kuuluu lisäksi fysio- ja puheterapia kumpikin kerran viikossa ja puheterapiaan ajellaan Turkuun, laboratoriokokeet ja endokrinologin tapaaminen 3 kk välein, nyt syksyllä käytiin myös silmälääkärillä, yksityisellä kuntoutusjaksolla, on ollut päiväkodissa vasu-keskustelu, apteekissa lääkkeiden tilaamista ja sitten noutamista, päivittäiset lääkkeet (3-6 kertaa päivässä), puheapuvälineiden kartoittaminen ja hakeminen apuvälinekeskukselta, tulossa myös toinen käynti muiden apuvälineiden hankintaa varten, näiden erilaisten laitteiden käytön opettelu ja Milolle opettaminen, lääkäreiden ja kuntoutusohjaajan kanssa puhelinaikoja lääkkeiden ja uniasioiden parissa, vuorokausirytmittömyys, haptiisien opettelu, paperisota esim. kelan kanssa jnejnejne. Huh tuli ihan hiki tätä kirjottaessa. Mutta pääasiassa tämä kaikki menee siinä missä vessailun opettelu, syömisen harjoittelu, ulkoilut, kotityöt ja yhdessä leikkiminenkin eli melko itsestään. Tämä kaikki on meidän ihan tavallista arkea ja jos totta puhutaan niin ei me muusta tiedetäkään.
Näin kansainvälisen tyttöjenpäivän kunniaksi sanottakoon vielä, että tytöt ovat vahvoja! Yleinen olettamushan taitaa olla, että tytöt ovat monessa suhteessa heikompia kuin miehet. Minusta sukupuolien vertailu on turhaa. Kaikki naiset ja tytöt ovat vahvoja omilla erityisillä tavoillaan! Kiitos äitille ja isille, että kasvatitte meistä vahvoja tyttöjä!