Miksei se uni sitten tule? Varmasti tiedätte sen tunteen, kun keskellä yötä herää johonkin ajatukseen ja ajatukset lähtevät laukkaamaan eikä niitä saa enää pysäytettyä. No, niin tässä taisi sitten käydä. Minulla on tässä alkanut nimittäin yksi projekti. Tämä minun projekti tarkoittaa painon pudotusta ja kunnon kohotusta. Jostain syystä, vaikka raskauskilot jäivätkin synnärille, niin painoa on tullut pikku-ukkelin syntymän jälkeen jonkin verran lisää. Keväällä syytin sairaalakierrettä, jonka takia tuli syötyä enemmän pikaruokaa ja kuntoilu unohtui kokonaan, kun mielessä oli tärkeämpiä asioita. No nyt on vihdoin ja viimein hyvä aika panostaa sillä saralla taas itseeni niin jaksaa sitten Milonkin kanssa puuhailla paremmin ja on virkeämpi ja jaksavaisempi olo kaikin puolin. Tavoitteena olisi tiputtaa jouluun mennessä n. 10 kg. Nyt kun olen julistanut asian täälläkin niin noloahan se olisi, jos ei onnistuisi. Siihen liittyen pohdiskelin sitten erilaisia terveellisempiä ruokareseptejä ja mietin miten tänään pitää tulostaa juoksuharjoitusohjelma ja miten muuten sitä voisi kuntoilla ja mitä muuta sitä pitää tämän päivän aikana tehdä ja missä pitäisi käydä ja tämä lista jatkuu siis loputtomiin. Kun yhden ajatuksen sai päätökseen, niin mieleen pulpahti jokin uusi asia.
Pohdiskelimpa siinä pimeässä itsekseni Milon kuntoutustakin, nimittäin Milo on saanut pari viikkoa sitten pallomeripalloja. Ne on laitettu hänen kylpyammeeseen, jossa hän on saanut potkiskella ja tutkiskella palloja. Fysioterapeutti huomasi kehitystä viimeviikon käynnillään välittömästi. "Nythän Milo löytää varpaansa jo ihan itse ja jalat on oikein huomattavasti aktiivisemmat kuin viikko sitten!" On ihana, kun kehitystä tapahtuu ja se sanotaan ääneen. Toisinaan sitä itse tulee sokeaksi niille uusille asioille, kun elää niin tiiviissä symbioosissa pienokaisen kanssa. Pallomeressä Milo tuntee jalkojensa liikkeet; pallot liikkuvat kun jalat liikkuvat. Tämä auttaa Miloa hahmottamaan omaa kehoaan. Milo sai eilen myös jumppapallon, jota aion kokeilla heti tänään. Milo on päässyt kokeilemaan jumppapalloa jo pari kertaa fysioterapeutin kanssa.
Tuttipullokin pysyy jo hienosti kädessä. Varsinkin niinä hetkinä, kun herra on vähän pirteämmällä tuulella. Väsyneenä sitä ei niin jaksa mistään pullosta pitää, kun on mukavampi niin että isi tai äiti hoitaa sen raskaan osuuden. :)
Mukavaa ja rauhallista alkuviikkoa kaikille! :)