Vaikka verikokeissa kaikki näytti hyvältä, olin pari päivää punninnut Milon vaippoja virtsamäärien takia. Ne olivat tuntuneet minusta ja Larista isoilta. Milo oli meistä myös juonut hirmuisia määriä ja unetkin olivat kärsineet janosta. Noh virtsamääräthän oli ihan valtavia ja lääkäri ihmetteli miten se ei voinut näkyä verikokeissa. Nyt lisättiin vähän lääkitystä ja huomenna mennään uudestaan verikokeisiin ja niiden tuloksista kuullaan sitten ensi viikolla.
Lääkäri epäili, että Milo juo liikaa eikä syö tarpeeksi, mikä selittäisi painon tippumisen. Meidän mielestä Milo syökin erittäin hyvin. Syö kuitenkin 5-6 kertaa päivässä, aina aamuisin ja iltaisin isot kulholliset puuroa ja kaksi lämmintä ruokaa ja 1-2 välipalaa päivässä. No katsotaan olisiko tällä vaikutusta sitten niihin ruokamääriin. Tämä painonlasku aiheuttaa nyt sen että käydään kerran kuussa punnitsemassa Miloa ja painon olisi lähdettävä nousuun tai muuten sitä aletaan tutkimaan tarkemmin mistä se johtuu.
Ja hyvähän se on, että tutkitaan ja selvitetään. Tämä odottaminen vain on niin äärimmäisen rasittavaa. On myös harmi, että hommat ei suju niinkuin on ajatellut. Vähän jo olin tuudittautunut siihen, että ei tässä nyt enää tule mitään yllätyksiä vaan ne olivat nyt tässä. Väärässä olin!
Muuten arki sujuu ihan hyvin vähän liian vähistä unista huolimatta. Milosta ei huomaa, että mitään vikana olisikaan ja lääke muutokset tuntuvat vaikuttavan kun se ainainen jano on kadonnut ja jätkä jaksaa taas puuhaillakin eritavalla. Viimepäivät ovat menneet iltatorilla musiikkia kuunnellessa, ystävän häissä, klapihommissa, veneen rakennus puuhissa ja ulkoillessa.