Olen sitä mieltä, että jokainen äiti on erilainen. On aivan turha syyttää ja osoitella sormella äitiä, joka tekee asiat eri tavalla kuin mitä itse tekisi. On myös turhaa tuputtaa omia asenteitaan, mielipiteitään tai käytäntöjään toiselle jos hän ei niitä halua kuulla. Vanhemmuus on tarpeeksi haastavaa ihan ilman muiden vanhempien arvostelua ja pitkiä katseita.
Arvostelun ja tuomitsemisen sijaan voitaisiin auttaa ja yrittää ymmärtää. Ilkeä sana tai turha neuvo voitaisiin korvata kysymällä että voiko olla jotenkin avuksi tai löytämällä tilanteesta jotain positiivista ja huomioida se. Tai sitten jos ei keksi mitään mukavaa sanottavaa, niin vanha hyvä neuvo kannattaa tässä kohtaa ottaa käyttöön ja olla sitten vaan ihan hiljaa.
Jokaisella meillä on varmasti kuva siitä mitä olisi olla täydellinen äiti. Kuten artikkelissakin sanotaan, kukaan ei ole täydellinen. Minäkään en ole enkä siihen edes pyri. Teen kaiken niin hyvin kun vain osaan ja sen on riitettävä. Uskon kuitenkin että juuri minä olen paras äiti Milolle.
Ole itsellesi armollinen - Olet ihana äiti!