No aina epikriisejä lukiessa tulee pieni pala kurkkuun vaikka tilanne onkin päivän selvä tällä hetkellä. Se on jotenkin niin konkreettista kun tiedot ja havainnot on kirjoitettu virallisen näköiselle paperille. Tiedän missä mennään, mitä hoitoja on, mitä Milo osaa jne. Siihen ajatukseen on jo sopeutunut, että meillä motoriikka kehittyy huomattavasti hitaammin ja siihen suurin syy on tuo näön puuttuminen. Ei siis tullut suurena yllätyksenä, että epikriisissä luki näin: "Milon liikunnallinen kehitys edennyt hyvin hitaasti, kehitykselliset taidot ovat noin 5kk jäljessä ikäodotuksista." Eli Milo on tämän mukaan noin 4,5kk ikätasolla liikunnallisesti. Minulla on kuitenkin ollut sellainen kuva ettei nyt ihan hirveästi olla muita samanikäisiä kehityksessä jäljessä, ehkä 2-3 kk, joten tästä tuli jotenkin taas kurja olo. Vaikka sen onkin sisäistänyt niin jotenkin tuo silti tuntuu niin pahalta, kun se on niin konkreettisesti tuossa paperilla mustaa valkoisella. Fysioterapiaa lisätään nyt 2 x viikossa niin jospa se alkaisi sitten näkymään positiivisesti. Kyllä tuo fyssari osasi mua tänään lohduttaakin, että eteenpäin on menty ja joka viikko tapahtuu edistymistä. Ei sillä silloin väliä onko se pientä vai suurta kunhan jotain tapahtuu. Hän näkee sen muutoksen kuitenkin niin eritavalla kuin minä.
Paljon pohdintoja ja tunteita herätti yksi pieni paperinpala. Torstaita odotellassa, silloin vuorossa endokrinologilla käynti ja kasvuhormonista juttelu.