Milon kanssa asioista joudutaan sanomaan vielä useammin ja neuvomaan vielä enemmän. Vastauksesi saadaan "kyllä minä olen x määrän lapsia kasvattanut, että enköhän osaa" tai "Niin muttakun sinäkin silloin kun olit pieni..." tai "Niin muttakun ei olla nähty pitkään aikaan" tai "Näin vauvojen kanssa kuuluu tehdä.." tai sitten vedetään herneet nenään ja ollaan loukkaantuneita siitä, että on annettu ohjeita miten toimia. Totuushan on se, että Milo ei vain ole ihan tavallinen vauva ja tavallistenkin vauvojen vanhemmat tietävät oman lapsensa parhaiten ja asettavat omalle lapselleen ne säännöt. Minä ja Lari tunnetaan Milo jo niin hyvin, että tiedetään mikä häntä alkaa harmittamaan ja yritetään jo etukäteen näillä ohjeilla välttää sitä pahaa mieltä tai pelkoa tai väsymystä tai hämmennystä, joita eri tilanteet Milolle aiheuttavat. Esimerkiksi jos Milolle puhuu useampi ihminen samaan aikaan eri suunnista siten, että vielä samaan aikaan toinen silittää jalkaa ja toinen kättä niin se on Milolle hyvin hämmentävää. Siitä syntyy vain epäselvää hälyä, jota Milo yrittää kuunnella ja erottaa asioita puheesta. Samaan aikaan tulee vielä tunto ärsykkeitä useisiin pisteisiin kehoa, joihin Milo myös keskittyy. Tämä väsyttää hänet todella nopeasti ja hän hermostuu.
Toinen asia mistä usein ohjeistetaan on Milon lähestyminen ja vaikka me toistellaan niitä ohjeita usein niin emme me tee sitä kiusallaan vaan taas sen takia, että Milolla on kaikkein mukavin ja helpoin olla, kun hän tietää kenen kanssa hän on. Eikä kaikkea tietenkään tarvitse tehdä ohjekirjan mukaan vaan nimenomaan niin, että Milolla olisi mukava ja turvallinen olo. Toki sitten, kun tuo poika tuosta kasvaa niin asiat alkavat helpottamaan kun hän voi itsekin sanoa jos joku asia askarruttaa. Toistaiseksi se on kuitenkin meidän vanhempien homma kertoa se muille. :)
Hyvää viikonalkua kaikille, pitäkää korvat höröllä ja koittakaa ymmärtää läheisiä.
T. Ei ilkeä vaan äiti