Yleensä olen kova stressaamaan lähes kaikesta ja tälläkin hetkellä niitä stressipisteitä riittäisi mutta olen yllättävän tyyni ja rauhallinen asioiden suhteen. Milon lääkkeiden korvausasia ei vieläkään ole edennyt minnekään, raha on todella tiukassa jonka takia remppa hommatkin hieman seisovat, koulu juttuja saa tehdä niin paljon kuin ehtii, valintoja joita me ollaan tehty ollaan tuomittu ja arvosteltu ja muutamasta muustakin asiasta saisi helposti stressin aikaiseksi mutta mä en jotenkaan osaa nyt olla niistä asioista hermostunut tai kokea niistä mielipahaa ja hyvä niin.
Ehkä mulla loksahti päässä jokin nyt niin, että oon hyväksynyt sen ettei asiat mene elämässä niinkuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tai ei ainakaan meidän elämässä ja jos sitä jää liiaksi miettimään ja siihen jää vellomaan niin tulee araksi, katkeroituneeksi ja kiukkuiseksi. Sitä minä en todellakaan halua olla. Se on hirveän kuluttavaa henkisesti, koska voin myöntää että aika pitkään mulla kesti tämäkin ymmärtää ja olin juurikin tuollainen. Se tunnetila latistaa myös muita ja usein kohteena ovat ne tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset niille tunteenpurkauksille. Eivät nekään jaksa niitä loputtomiin ottaa vastaan, joten miksei vain olla iloinen niistä asioista joista on syytäkin olla ja jättää asiat joihin ei voi vaikuttaa niin olemaan.
Positiivisia uutisia viime päiviltä: Milo on oppinut nousemaan istumaan ihan itse tyynyn päältä! Isänpäivä sujui eilen leppoisasti vaikkakin oltiin aika poikki "kierroksen" jälkeen ja Milo oli selvästi huojentunut kun päästiin kotiin huilimaan kaikesta hälinästä. Ai niin ja Milo osaa pyytää "lisää" ja sitä huudellaan sitten kaikesta. Ruuasta, juomisesta, leikistä, laulusta jne.
Mukavaa ja stressitöntä viikkoa kaikille lukijoille!