Mitäs ne lääkärit sitten maanantaina jutteli. Meidän taloudessa on nyt äänilelut bannattu. Ei siis kaikki ääniä pitävät lelut vaan juuri ne ärsyttävät mölytoosat, joissa on hyvin fonektinen ääni tai sellainen hyvin koneellinen tekoääni. Niistä ei ole kuin haittaa Milolle. Yksinkertaiset äänet ja soitinten äänet tai aidot äänet ovat nyt tärkeitä neurologin mukaan. Niillä saadaan houkuteltua Miloa liikkeelle. Yksinkertaisia ääniä on esimerkiksi helistimet, kulkuset, paperin rapina jne. Milon on nimittäin opittava myös äänien avulla mikä mikäkin asia on, joten nämä tekoäänet tekevät Milolle vain hallaa. Muuten kasvu on ollut Milon kohdalla hyvää. Fysioterapiaa pidettiin nyt hyvin tärkeänä, sillä Milon lihasjäntevyys ei ole ihan ikätasolla. Pikkumies on vähän tuollainen veltonpuoleinen, mikä johtuu juurikin siitä, että näköärsykkeet puuttuu eikä ole kiinnostusta liikkumiseen samalla tavalla kuin näkevällä vauvalla.
Fysioterapiaa Milolla oli tällä viikolla kolmatta kertaa. Fysioterapeutti käy meillä kotona kerran viikossa. ainakin seuraavat 20 viikkoa. Näköpolilta kuitenkin pidettiin tärkeänä, että yritetään jatkaa fysioterapiaa ihan koulunalkuun asti. Vaikka kehitys alkaisikin mennä normaalisti eteenpäin niin fysioterapia olisi silti tukemassa.
Ensiviikoksi lähdetään koko porukalla Helsinkiin. No ei ihan koko porukalla, koirat jäävät kotiin hoidettaviksi. Minä, Lari ja Milo siis lähdemme Helsinkiin Iiris-keskukseen näkövammaisten vauvojen sopeutumisvalmennuskurssille. Itse olen innoissani, sillä sieltä tullaan varmasti saamaan paljon lisää tietoa ja apua sokean lapsen arkeen liittyen. Odotan myös vertaistukea, sillä emme ole todellakaan ainut perhe tällä kurssilla. Kurssi alkaa maanantaina ja päättyy perjantaina. Siellä ollaan siis viisi päivää. Vähän niinkuin lomalle menisi. Joku toinen hoitaa viikon ajan ruuat ja siivoomisen ja itse saa vain olla ja nauttia kurssitarjonnasta. :)
Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille. Muistakaa pitää huolta toisistanne! :)