Toisinaan pohdin hyvin kaukaisilta tuntuvia asioita. Tänään mietin Milon koulun aloitusta lukiessani TÄTÄ blogitekstiä. On ihana lukea Leon äidin kirjoittamaa blogia, sillä Milolla ja Leolla on sama diagnoosi hyvin samanlaisilla piirteillä.
Tänään ollaan ihan kotona. Yritän saada hieman väsyneet aivosoluni tallentamaan muistiin yläraajojen luita latinaksi. Yöllä herättiin vaihteeksi joskus kahden ja kolmen välillä, joten päikkäreille mentiin jo kymmeneltä. Yhteensä Milo nukkui yöllä vain neljä tuntia. Toivon tosiaan, että lääkäreillä olisi ensi viikolla siihenkin jotain apua tai keinoja antaa. Olisi mukava nukkua ihan oikean mittaiset yöunet.
Mukavaa ja rauhaisaa torstaita kaikille lukijoille! :)